Tervehdys ystävät!

Kyllä maailma on iheellinen paikka ja ihmiset touhujensa kanssa vielä kummallisempaa väkeä.  Outoa kun ne läträä veden kanssa, eivätkä vain nuole itseään puhtaaksi. Se on niin paljon siistimpi juttu. Aina, kun ne menee sinne vessapaikkaan, miun pitää mennä tarkistamaan ne touhut. Niin sikeästi en nuku etten heräisi , kun ihmisten askeleet sinnepäin vie.

Olen muuten reipastunut aika palljon. Vai onko se uteliaisuuden kasvamista-  varmaankin- kun käytävässä seisovat ja ovi on auki, niin tulee älytön halu käydä katsomassa mitä siellä oven takana on. Ja kun se toinen ovi naapuriin oli auki, niin siitäpä – viuh vain- ja olin naapurin puolella. Siellä on aivan eri tuoksut ja tilaa vaikka kuinka paljon. Voi kun viihtyisin siellä, on niin paljon tutkimista. Mutta aina kannetaan kotiin. Mutta varokaa vain kun oven välissä seisotto, kyllä miä taas tilaisuuden tullen luikahdan naapuriin tutkimusmatkalle.

Meillä on käynyt toisia ihmisiä, sellasia jotka eivät viivy kauan, mutta ei ne minua pelota. Sellasia pieniäkin ihmisiä on käynyt, nekin on ihan mukavia.

Lekistä sen verran  , että miulla on sellanen juoksurata. Ikkunan alta sohvalta, lattialle, keinutuolin istuimen kautta selkänojalle. Se kiikuttaa kivasti ja siitää pöydälle. Sitten voi jatkaa matkaa toiseen kammariin, sieltä sängyn kautta keittiöön ja eteisen kautta taas olkkariin. Voi siinä tulla pieni pysähdyksiä , kun löytyy punanen ,pehmonen pallo, nenäksi sitä sanovat. Sen voi ottaa suuhun ja siirtää paikasta tooseen ja toisinaan ihmiset potkasee sitä ja sitten on miun vuoro.

Nyt kyllä tekisi kovasti mieli kirjotella ihan ite, vaan aina konetta siirretään. Tyhmää. Tulisivat edes leikkimään miun kanssa!

No otanpa pienet tirsat.

Kotityöt sujuu aika kivasti. Se hurinakonekkaan ei perjantaisin pelota kovasti. Lakanoiden veto on edelleen hauska juttu. Kukkien hoito on ihan nasta juttu. Mutta sitä en oikein ymmärrä , kun väittävät ,että että miun hoito tappaa kukat. Ihan nättihän se on vaasissakin ollessaan. Rönsylilja on niin suuri , että  siellä voi käydä istumassa. Niin ja kliivia. Pienet purkit tuppaa tippumaan lattialle ja sitten ihmisten ääni muuttuu, kun puhuvat miulle.

On miulla ongelmia toisinaan iltasin saada ihmiseni nukkumaan. Ne valvoo ja töllöttää sitä taulua jossa vilisee kaikenlaista. En miä jaksa katsoa ja sitten ne nauraa kun istuvillani silmät luppasee enkä muista edes pitkäkseni laittaa.

Olisi mukava jatkaa juttua mutta jätetään toiseen kertaan. Ihan mukavasti täällä menee. Mutta valjisa en tykkää, enkä niiden pukemisesta.

Moikkarallaa